Ja tää meidän koirahan on todella mukavuudenhaluinen. Aina peiton alla tai jossakin, missä paistaa aurinko.
Peittosankari Donna
Herkkusuu Coma
Lähiaikoina tulossa vähän pitempää postausta!
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Haaveilua
Mä en voisi kuvitellakaan eläväni ilman haaveilua, siispä voisinkin listata tähän hieman koiramaisia haaveitani, jotka toivottavasti toteutuvat ennemmin tai myöhemmin.
Suurin haaveeni on ehdottomasti (toinen) oma koira. Donna jää kuitenkin äidilleni kun muutan kotoa pois. Ottaisin kyllä mielelläni koiran mukaan, mutta äitini haluaa pitää sen itsellään. Dogsitterina mä olen tavannut ja hoitanut monenlaisia koiria. Mä olen voittanut ennakkoluuloni tiettyjä roturyhmiä kohtaan ja oppinut huomaamaan, mitä itse koiralta haluan. Aktiivisuutta. Kohtuuden rajoissa kuitenkin.
Mä en pitänyt ennen terriereistä huonojen kokemuksieni takia. Sen jälkeen olen päässyt hoitamaan monta kertaa kahta aivan upeaa parsonherraa! Ne muuttivat täysin käsitykseni terriereistä. Ennen ohitin ko. rodut koirakirjoista, mutta nyt voisin itsekin kuvitella omistavani terrerin. Nuo kyseiset herrat ovat juuri sitä, mitä minäkin haen koiralta. Aktiivisuutta, mutta ei kuitenkaan sellaista, että sitten hypitään seinille kun onkin vähän rauhallisempaa eloa.
Mulla on monia rotutoiveita omaa koiraani ajatellen. Ne ovat hyvinkin erilaisia keskenään. Toki nekin muuttuvat hyvin usein, mutta yritän vakiinnuttaa niitä parhaani mukaan. Olisihan se hienoa tietää täysin, että minkä rotuinen turre kotiini seuraavaksi astelee.
Yksi haaveroduistani on briard eli brienpaimenkoira, miten kukin haluaa sanoa.
Tavalliselle kadunmiehelle briard on verraton vahtikoira, joka on voimakkaan reviirivaistonsa vuoksi "kotona pysyvä" rotu. Briard tulee totuttaa pentuna muihin eläimiin ja lapsiin, jolloin se on aikuisena hyvin kärsivällinen leikkikaveri perheen pienempien kanssa. Briardin tulee olla avoin ja helposti luoksepäästävä koira, joka käyttäytyy rauhallisesti kotioloissa, mutta on vilkas ja temperamenttinen ulkona ja työskennellessään. Briard voidaan kouluttaa mitä parhaimmaksi palveluskoiraksi, mutta usein sen koulutus vaatii pitkää pinnaa ja vilkasta mielikuvitusta.
Tiukkapipon ei kannata briardia itselleen kilpailukoiraksi valita. Briard sopii ihmiselle, jonka ei tarvitse päteä koiransa avulla, vaan joka on huumorintajuinen oman tiensä kulkija.
Toinen haaveroduistani on pyreneittenpaimenkoira.
Pieneen kokoon ja painoon nähden tavattoman tarmokas. Aina valpas olemus sekä ovela ja epäluuloinen ilme yhdessä erittäin eloisan liikehtimisen kanssa antavat tälle koiralle persoonallisen leiman, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
Kolmas haaveroduistani on tolleri eli novascotiannoutaja.
Novascotiannoutaja on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata melkeinpä mitä tahansa. Metsästyksen sekä taipumus- ja metsästyskokeiden lisäksi tolleri soveltuu moneen muuhunkin lajiin harrastuskaveriksi. Olitpa sitten kiinnostunut tottelevaisuuskokeista, mejästä, agilitystä, pk-kokeista, vesipelastuksesta tai näyttelyistä, saat tollerista innokkaan seuralaisen.
Neljäs haaveroduistani on sileäkarvainen noutaja eli flatti.
Se on iloinen ja avoin koira. Sillä on hyvä itseluottamus. Se on energinen ja tarkkaavainen. Flatin iloista ja ystävällistä luonnetta kuvastaa alati heiluva häntä.
Bokseri on suurenmoinen kaveri, erinomainen koko perheen ystävä, joka on laajalti tunnettu lapsirakkaudestaan. Vilkkautensa ja temperamenttinsa vuoksi bokseri vaatii kuitenkin kouluttamista, jotta se löytää oman paikkansa perheessä.
Harrastus- ja kilpailukaverina bokseri on monipuolinen. Näyttelyiden lisäksi voit harrastaa kilpailutoimintaa mm. palveluskoirakokeissa. Boksereita on viime vuosina kilpaillut niin haku-, jälki-, erikoisjälki, viesti- kuin suojelukokeissakin. Myös agility, toko ja pelastuskoiratoiminta soveltuvat hyvin bokserille.
Seitsemän haaverotuni on partacollie.
Partacollie on luonteeltaan vilkas, iloinen, itsevarma, sopeutuvainen ja älykäs paimenkoira. Se on myös erityisen ystävällinen ja seurallinen. Melko energisenä koirana se suorastaan vaatii päivittäin niin liikuntaa kuin aivotoimintaakin. Se saattaa innostuessaan haukkua riehakkaasti, mutta ei yleensä hauku turhan päiten.
Kahdeksas haaverotuni on vanhaenglanninlammaskoira eli lampuri.
Lampuri on mitä miellyttävin seurakoira jokaiselle perheenjäsenelle, niin isälle, äidille kuin lapsillekin iästä riippumatta. Se nauttii yhtälailla pitkistä rauhallisista kävelylenkeistä kuin riehakkaista leikki- tai pelituokioista. Lampuri on yksinkertaisesti seurallinen ja leikkisä koira, joka tekee sitä, mitä muukin lauma. Paksusta turkistaan huolimatta lammaskoira ei siis sovellu luonteensa ansiosta ulkokoiraksi. Sisällä ollessaan lammaskoira hakee itselleen rauhallisen paikan, josta voi tarkkailla mahdollisimman monen perheenjäsenen toimia yhtäaikaa. Se, mitä ovikellon soidessa tapahtuu, riippuu paljolti kunkin koiran luonteesta. Toiset lampurit syöksähtävät ovelle hurjasti reviiriään puolustamaan, toiset taas sipsuttavat ovelle tervehtimään iloisesti tulijaa kuin tulijaa. Oli miten oli, niin koiran massiivinen ulkonäkö riittää usein pitämään epätoivotut vieraat kaukana.
Ulos päästessään lampurin vallattomuudella on vain mielikuvituksen rikkaus rajoinaan (toisinaan ei tosin edes se). Lammaskoira on kuitenkin helppo kouluttaa sen miellyttämisenhaluisen luonteen vuoksi, joskin kouluttaminen on syytä aloittaa ajoissa.
Vaikka lampurilla onkin ihana luonne, sitä ei kuitenkaan tule ottaa vain sen luonteen vuoksi. Lammaskoira on ennenkaikkea ns. karvarotu; ilman pitkää ja paksua karvaansa se ei olisi tuntemamme lampuri. Siksi karvasta on huolehdittava, vaikka sitä ei esimerkiksi näyttelyihin veisikään.
Yhdeksäs haaverotuni on kiinanpalatsikoira eli pekingeesi.
Ei ole olemassa toista pekingeesin kaltaista rotua! Se on kaikella tavoin suuri kimppu koiramaista persoonallisuutta ja valtavaa luonnetta pienessä koossa.
...Kyllähän näitä rotuja enemmänkin olisi, mutta tässä nyt joitakin :) Eiköhän se joku näistä se seuraava turrekin tule olemaan...
(Kuvat googlesta!)
Suurin haaveeni on ehdottomasti (toinen) oma koira. Donna jää kuitenkin äidilleni kun muutan kotoa pois. Ottaisin kyllä mielelläni koiran mukaan, mutta äitini haluaa pitää sen itsellään. Dogsitterina mä olen tavannut ja hoitanut monenlaisia koiria. Mä olen voittanut ennakkoluuloni tiettyjä roturyhmiä kohtaan ja oppinut huomaamaan, mitä itse koiralta haluan. Aktiivisuutta. Kohtuuden rajoissa kuitenkin.
Mä en pitänyt ennen terriereistä huonojen kokemuksieni takia. Sen jälkeen olen päässyt hoitamaan monta kertaa kahta aivan upeaa parsonherraa! Ne muuttivat täysin käsitykseni terriereistä. Ennen ohitin ko. rodut koirakirjoista, mutta nyt voisin itsekin kuvitella omistavani terrerin. Nuo kyseiset herrat ovat juuri sitä, mitä minäkin haen koiralta. Aktiivisuutta, mutta ei kuitenkaan sellaista, että sitten hypitään seinille kun onkin vähän rauhallisempaa eloa.
Mulla on monia rotutoiveita omaa koiraani ajatellen. Ne ovat hyvinkin erilaisia keskenään. Toki nekin muuttuvat hyvin usein, mutta yritän vakiinnuttaa niitä parhaani mukaan. Olisihan se hienoa tietää täysin, että minkä rotuinen turre kotiini seuraavaksi astelee.
Yksi haaveroduistani on briard eli brienpaimenkoira, miten kukin haluaa sanoa.
Tavalliselle kadunmiehelle briard on verraton vahtikoira, joka on voimakkaan reviirivaistonsa vuoksi "kotona pysyvä" rotu. Briard tulee totuttaa pentuna muihin eläimiin ja lapsiin, jolloin se on aikuisena hyvin kärsivällinen leikkikaveri perheen pienempien kanssa. Briardin tulee olla avoin ja helposti luoksepäästävä koira, joka käyttäytyy rauhallisesti kotioloissa, mutta on vilkas ja temperamenttinen ulkona ja työskennellessään. Briard voidaan kouluttaa mitä parhaimmaksi palveluskoiraksi, mutta usein sen koulutus vaatii pitkää pinnaa ja vilkasta mielikuvitusta.
Tiukkapipon ei kannata briardia itselleen kilpailukoiraksi valita. Briard sopii ihmiselle, jonka ei tarvitse päteä koiransa avulla, vaan joka on huumorintajuinen oman tiensä kulkija.
Toinen haaveroduistani on pyreneittenpaimenkoira.
Pieneen kokoon ja painoon nähden tavattoman tarmokas. Aina valpas olemus sekä ovela ja epäluuloinen ilme yhdessä erittäin eloisan liikehtimisen kanssa antavat tälle koiralle persoonallisen leiman, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
Kolmas haaveroduistani on tolleri eli novascotiannoutaja.
Novascotiannoutaja on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata melkeinpä mitä tahansa. Metsästyksen sekä taipumus- ja metsästyskokeiden lisäksi tolleri soveltuu moneen muuhunkin lajiin harrastuskaveriksi. Olitpa sitten kiinnostunut tottelevaisuuskokeista, mejästä, agilitystä, pk-kokeista, vesipelastuksesta tai näyttelyistä, saat tollerista innokkaan seuralaisen.
Neljäs haaveroduistani on sileäkarvainen noutaja eli flatti.
Se on iloinen ja avoin koira. Sillä on hyvä itseluottamus. Se on energinen ja tarkkaavainen. Flatin iloista ja ystävällistä luonnetta kuvastaa alati heiluva häntä.
Flatti tulee toimeen hyvin lasten kanssa,joskin sen leikit voivat olla välillä liian rajut ja se voi villiintyä liian riehakkaasta leikistä. Flatti tulee myös periaatteessa hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se ei ehkä ole aivan yhtä sosiaalinen kuin esim. kultainen noutaja. Flatin on tempperamentikas ja voi välillä olla äkkipikainen, mutta yleisesti ottaen se sopeutuu lauman jäseneksi, kun sille on tehty selväksi sen paikka lauman hierarkiassa. Sileäkarvaiset noutajat eivät milloinkaan saisi olla aggressiivisia ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.
Viides haaverotuni on eurasier.
Itsevarma, rauhallinen, tasapainoinen ja korkean ärsytyskynnyksen omaava. Valpas ja tarkkaavainen olematta äänekäs. Isäntäväkeensä erittäin kiintynyt. Pidättyväinen vieraita kohtaan olematta aggressiivinen. Ei riistaviettiä. Kehittyäkseen luonteeltaan rodunomaiseksi eurasier tarvitsee jatkuvan kiinteän yhteyden isäntäväkeensä sekä ymmärtäväisen ja kuitenkin johdonmukaisen kasvatuksen.
Kuudes haaverotuni on bokseri.
Bokseri on vauhdikas, iloinen, voimakas ja aina toimintavalmis palveluskoira. Bokseri ilmentää niin ulkoiselta olemukseltaan kuin luonteeltaankin niitä asioita, joita ihminen on koirassa aina arvostanut: jaloutta, uskollisuutta, rohkeutta ja toimintakykyä.
Harrastus- ja kilpailukaverina bokseri on monipuolinen. Näyttelyiden lisäksi voit harrastaa kilpailutoimintaa mm. palveluskoirakokeissa. Boksereita on viime vuosina kilpaillut niin haku-, jälki-, erikoisjälki, viesti- kuin suojelukokeissakin. Myös agility, toko ja pelastuskoiratoiminta soveltuvat hyvin bokserille.
Seitsemän haaverotuni on partacollie.
Partacollie on luonteeltaan vilkas, iloinen, itsevarma, sopeutuvainen ja älykäs paimenkoira. Se on myös erityisen ystävällinen ja seurallinen. Melko energisenä koirana se suorastaan vaatii päivittäin niin liikuntaa kuin aivotoimintaakin. Se saattaa innostuessaan haukkua riehakkaasti, mutta ei yleensä hauku turhan päiten.
Kahdeksas haaverotuni on vanhaenglanninlammaskoira eli lampuri.
Lampuri on mitä miellyttävin seurakoira jokaiselle perheenjäsenelle, niin isälle, äidille kuin lapsillekin iästä riippumatta. Se nauttii yhtälailla pitkistä rauhallisista kävelylenkeistä kuin riehakkaista leikki- tai pelituokioista. Lampuri on yksinkertaisesti seurallinen ja leikkisä koira, joka tekee sitä, mitä muukin lauma. Paksusta turkistaan huolimatta lammaskoira ei siis sovellu luonteensa ansiosta ulkokoiraksi. Sisällä ollessaan lammaskoira hakee itselleen rauhallisen paikan, josta voi tarkkailla mahdollisimman monen perheenjäsenen toimia yhtäaikaa. Se, mitä ovikellon soidessa tapahtuu, riippuu paljolti kunkin koiran luonteesta. Toiset lampurit syöksähtävät ovelle hurjasti reviiriään puolustamaan, toiset taas sipsuttavat ovelle tervehtimään iloisesti tulijaa kuin tulijaa. Oli miten oli, niin koiran massiivinen ulkonäkö riittää usein pitämään epätoivotut vieraat kaukana.
Ulos päästessään lampurin vallattomuudella on vain mielikuvituksen rikkaus rajoinaan (toisinaan ei tosin edes se). Lammaskoira on kuitenkin helppo kouluttaa sen miellyttämisenhaluisen luonteen vuoksi, joskin kouluttaminen on syytä aloittaa ajoissa.
Vaikka lampurilla onkin ihana luonne, sitä ei kuitenkaan tule ottaa vain sen luonteen vuoksi. Lammaskoira on ennenkaikkea ns. karvarotu; ilman pitkää ja paksua karvaansa se ei olisi tuntemamme lampuri. Siksi karvasta on huolehdittava, vaikka sitä ei esimerkiksi näyttelyihin veisikään.
Yhdeksäs haaverotuni on kiinanpalatsikoira eli pekingeesi.
Ei ole olemassa toista pekingeesin kaltaista rotua! Se on kaikella tavoin suuri kimppu koiramaista persoonallisuutta ja valtavaa luonnetta pienessä koossa.
...Kyllähän näitä rotuja enemmänkin olisi, mutta tässä nyt joitakin :) Eiköhän se joku näistä se seuraava turrekin tule olemaan...
(Kuvat googlesta!)
Introduction
Blogin päätähtenä toimii kääpiöpinseri narttu, Donna, (synt. 16.04.2004 Kennel Suniloxi, Kihniö)
Donna
Vierailevina tähtinä toimivat gerbiilit CC & Coma, (synt. 25.09.2010 kasv. Mari Vikberg) sekä Oscar & Oliver, (synt. 13.07.2011) ja Damien (synt. 05.07.2011).
CC & Coma
Damien, Oscar ja Oliver
Donnan kanssa ei harrasteta mitään. Donna toimittaa seurakoiran virkaa, mutta minulta löytyisi kyllä kiinnostusta ainakin kokeilla jotakin harrastusta tuon otuksen kanssa. Ilman autoa harrastaminen on kuitenkin aika haastavaa ja vielä kun lisätään päälle käytösongelmat niin minkäs teet.
Tavoitteena olisi tänä vuonna keskittyä täysin koirulin uudelleenkouluttamiseen. Näistä ainakin lähdetään liikkeelle.
- Hihnassa vetämiseen stoppi
- Remmirähjäys kuriin
- Turha haukkuminen pois (ihmisille sekä sisällä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)